Olin juuri siivoamassa rappukäytävää, olihan oma vuoroni. No, jäi sitten homma kesken kun dik. tuli mörisemään, ettei enää saa. Okei, kello oli vähän yli 22, joten ymmärtäähän sen, ettei se mikään paras mahdollinen aika siivoamiselle ole. Diktaattorimme sanoin: "siivous kuuluu hoitaa keskellä päivää". Muuten ihan hyvä, mutta milläs toteutat, kun ensin vietät koko päivän töissä ja pääset sieltä kotiin vasta 22 jälkeen. Dik. siihen, että "Et sä koko päivää töissä o ollu, lähit vasta puolen päivän aikaan". Mm, kyllä se aika pitkälti koko päivä silloin on. Ja kun tosiasiahan on, ettei oikeastaan kukaan pysty suoraan menemään töistä nukkumaan (ainahan se jonkin aikaa vie antaa työstä yli jääneen energiavirran tasoittua ja rauhoittua ennen kuin kykenee nukahtamaan), niin yleensä se nukkuminen alkaa vasta 0-2 yöllä. Tästä seuraa toki se, että ei tervejärkinen ihminen ala klo 6 herätyskelloa soitattamaan, pitäähän sitä unta saada että jaksaa seuraavan päivän. Joten herääminen tapahtuu yleensä siinä 9-11 aikoihin, terveen unisuositusmäärän saavutettua. Siihen kun sitten vielä perusaamutoimet ja ruoka, niin alkaakin jo töihinlähtö olla edessä.

Kysympähän siis vain, että missä tässä välissä siivoat, ellet sitten töitten jälkeen. Ei ole ketään ennenkään haitannut, että tähän aikaan sen on tehnyt. "Tässä talossa on nukkumaanmenoajat". Ai jaa, niistä en ole kuullutkaan, kerro toki lisää. Miten sitten on mahdollista, että jos portaiden pikaimurointi ja käytävien moppaus klo 22-22:30 aiheuttaa liikaa melua, voi naapurista poppi pauhata ja juoksuaskeleita tömistä jopa klo 3 yöllä asti? Kaikkienhan pitäisi olla nukkunut jo useamman tunnin silloin. Ja nyt en puhu vain yhdestä naapurista, vaan 3/5.

"Pitää siivota useammin." Joo. Toki silloin kun on kuravellikelit tai multamaiden kautta kävelty sisälle. Entäs sitten kun on kuivat kelit, jolloin ei sisälle kulkeudu kiviä, hiekkaa eikä rappuhin jää kengänjälkiä? Eipä dik. itsekään siivoa sen useammin. Sitä paitsi, viimeksikin kun oli minun vuoroni siivota (ja sattui kaikenlisäksi olemaan vapaapäivä, eli olin siivoamassa n. klo 17, "ihmisten aikoihin" siis), dik. tuli ja sanoi, että "turhaan siivoat, ei se vaikuta kuitenkaan mitään". Nytkin ensin tuli viesti, että siivota pitää ja kun siivota yrittäisin, niin tullaan taas naamalle kieltämään. Koittaisi jo päättää mitä haluaa. Siivoanko silloin, kun aikaa on, vai jätänkö koko touhun väliin? Diktaattorille kuitenkin taitaa olla vaikea käsittää aikani rajallisuus. 2 työpaikkaa ja koulunkäynti päälle. Ei siinä paljon vapaapäivistäkään silloin nautiskella, aika harvassa on vapaa (oma) aika, josta se siivoushetkikin on rutistettava.

Nooteista puheenollen... Meillä ei löydy tontille talonmiestä. Siispä asukkaat huolehtivat vuorotellen ylläpidosta ja siisteydestä yhteisissä tiloissa, toisin sanoen rappukäytävän puhtaanapidosta. Jokainen toki korjaa aina omat pahimmat jälkensä, mutta perusteellinen siivous on jokaisen kontolla tiettyinä ajankohtina vuodesta. Lista kunkin omista hetkistä löytyy rapun ilmoitustaululta.

Kävipä tässä päivänä eräänä niin, että oma vuoroviikkoni oli juuri alkanut. Olin todennut, että ennen viikon puoltaväliä ei kannata mopin varteen tarttua, sillä muuten sitä joutuisi aloittamaan alusta loppuviikolla. Sama käytäntö suurimmalla osalla muita asukkaita: siivotaan loppuviikosta. Oli siis viikon ensimmäinen päivä ja mitäpä löydänkään postiluukustani kotiin töistä palatessani, ellen diktaattorimme järjestämän viestin. "Muista, että on sinun vuorosi siivota. Tänään et tehnyt mitään." Minulla on viikko aikaa siivota, ja ensimmäisenä päivänä annetaan nootti, että en ole vastuutani hoitanut. Naurettavaa...

Rappukäytävämme ilmoitustaululta (aivan alaoven vierestä) löytyy jos jonninmoista lappua. Tilanpuutteesta niitä on myös liimailtu itse ulko-oveen. Uusimpana ilmoitustaululta löytyy viesti taloyhtiön roskakäytännöistä.

Pihaltamme löytyy yksi (1) ainoa pienpiharoskis, jonka oletetaan riittävän 6 talouden tarpeisiin viikoksi. Tarkastellaanpa tilannetta hieman. Näistä 6:sta taloudesta osa on lemmikkitalouksia, osa lapsiperheitä, osa pariskuntia ja pari yksinasujaa. Jokainen voi itse kuvitella 6 täystalouden yhteisroskamäärän viikkokeskiarvon. Käytössämme oleva piharoskis vastaa kooltaan yhden, korkeintaan kahden, omakotitaloasunnon piharoskista. Mitenkä siis 1-2 taloudelle tarkoitettu roskis kykenisi vastaamaan 6 talouden tarvitsemaan tilaan? Eipä kovin hyvin. Lähistöltä ei myöskään löydy muita yleisroskiksia, joihin voisi jättää ylijäämäroskat. Ei myöskään kierrätyspisteitä. Muutaman metrin päästä löytyi ennen lehtikeräyspiste, mutta sekin on seudulta hävitetty.

Monasti on asukkaat valittaneet ja purnanneet piharoskiksen tilan vähyydestä, kuinka ei pääse omia roskiaan viemään ulos, kun ei pönttöön mahdu, ja joutuu haisevaa pussia pitämään kotona odottamassa seuraavaa tyhjennyspäivää, jonka jälkeen taas pönttö onkin hyvin äkkiä uudelleen täysi. Kuitenkin tyhjennys tapahtuu vain kerran viikossa. Taloyhtiön kokouksissa ja niiden ulkopuolella on keskusteltu ja ehdoteltu, että eikö voitaisi tilalle hankkia isompaa, tarpeisiin paremmin soveltuvaa roskista. Ei sovi diktaattorille. No entä sitten edes toista samanlaista pientä, joka jo ennestään löytyy, siihen viereen? Auttaisi paljon. Ei, ei sovi tämäkään. Meillä olisi ylivoima, mutta alistumaan meidän pitämän, sillä ilman hallituksen puheenjohtajan suostumusta ja allekirjoitusta ei muutosta tule tapahtumaan. Ja yllätys yllätys, puheenjohtajanahan toimii juuri rakas dik. itsevaltiaan oikeudella.

No, tämä ilmoitustaulumme uusin siis koskee juurikin tätä asiaa. Diktattoriltakaan ei ole jäänyt huomaamatta, että roskiksen tila ei yksinkertaisesti tällaisenaan riitä. Niimpä hän on löytänyt vallan mainion ratkaisun pulmaaan: "Lajitelkaa roskanne. Piharoskikseen ei saa laittaa purkkeja, ruokajätettä, maito- tai jogurttitölkkejä, muovia, lasia, pahvia, paperia, ym ym ym. Viekää ne kierrätyskeskukseen. Roskis tyhjennetään kerran viikossa ja tämän ajan sen on riitettävä koko talolle kaikkine sen asukkaineen. Terveisin taloyhtiö". Kysynpähän vain, että jos ei sinne mitään saa laittaa, niin mitä varten se siellä pihalla edes nököttää? Kuitenkaan puolella talomme talouksista ei ole autoa. Lähin kierrätyskeskus on kaupungin ulkopuolella. Pitääkö siis asukkaiden (myös huonojalkaisten vanhusten ja pikkulasten) lähteä kävelemään kyseistä matkaa roskapussit käsissään, ja vielä maksaa siitä, että saavat ne sinne jättää? Keskuksetkaan kun eivät ilmaiseksi toiminnassa pyöri. Pienempiä keräyspisteitä toki kaupungin rajojen sisältä löytyy, mutta niistäkin lähin on useamman kilometrin päässä.

Pihasta ja autoista puhuttaessa voitaisiin puuttua myös lämmitystolppiin. Toisin sanoen niiden puutteeseen. Talven pakkasilla ne meistä, joilla on auto käytössä, joutuvat kylmäkäynnistämään ja rapaamaan joka ikinen päivä. Jännitystä lisää myös, käynnistyykö auto ollenkaan tai avautuvatko ovet. Onko pakkanen jäädyttänyt auton kiinni lämmitysvirtaa saamattomana? Myös diktaattorillamme on auto, mutta hänestä edes yksi tolppa on aivan turhake pihallemme. Kuka sitä muka tarvitsee, virranhan voi jatkojohdolla ottaa autotallista. Mutta ai niin, talliinhan on pääsy kielletty, sillä dik. pitää sitä omana henkilökohtaisena varastonaan (jos joku sinne joskus erehtyy vaikka polkupyörän viemään talvisäilöön, niin omaisuus lentää kaatopaikalle alta aika yksikön). Lisäksi talliin vievä mäki on mahdottoman liukas talvisin, joten sieltä on hyvin hankala päästä takaisin maan tasalle. Emmepä siis saa otettua virtaa sieltäkään. Kun auto jäätyy pihalle ja jalkapatikka on ainoa vaihtoehto, diktaattori toteaa, että mitä sitä asukas edes autoa tarvitsee kun ei sitä kuitenkaan käytä. Hmm. Käytäpä siinä sitten kun et saa sitä toimimaan, kun eipä ole millä lämmittäisi akun käyntiin ja ovet auki.

Neljä vuotta tullut täyteen tässä asunnossa, eikä vieläkään taloyhtiö ole hoitanut velvollisuuttaan asentaa oveeni nimikylttiä. Kaikille muille tämä on kyllä hoidettu. Itsekin voisin toki kirjaimet siihen hankkia, mutta kun ei ole sitä kehystettyä, lasitettua aluspohjaa, mille niitä laittaisi. Edellinen asukas kun meni ja rikkoi sen häädön saatuaan. Asuntoa katsomaan tullessa (ennen muuttopäätöstä) löydettiin jääkaapin päälishyllyltä puolikas nimikyltinpohja ja pala raamia. Lasista ei ollut tietoakaan ja muutenkin kyltti oli roskiskunnossa. Ovessa oli kuitenkin yhä kyltinpaikka ja asennusruuvit tallella, itse kyltti vain puuttui. Vuokranantajan kanssa tästä puhuttiin vuokrasopimusta tehtäessä, ja vakuutus tuli että kyllä taloyhtiö sen hoitaa, kuten asiaan kuuluisikin. No, eipä vaan hoitanut.

Kerran jo aiemmin kyllästyin odottelemaan ja kirjoitinkin A4 paperille asuntoni numeron ja sukunimeni ja teippasin sen siististi reunoistaan oveeni, että olisi edes jonkinmoinen (väliaikainen) nimikyltti. Useasti nimittäin kun joku tahtoi vierailulle, tuntui nimetön oveni olevan näkymätön. Vaikka olin etukäteen sanonut, että oveni on sen ja sen kerroksen se ja se ovi, eikä siinä ole nimeä, ei perille tahdottu löytää. Naapureiden ovilla käytiin soittelemassa kelloa ja koputtelmassa, niin toisessa kerroksessa kuin viereisillä ovillakin. Aluksi jaksoivat naapurit toki opastaa kiltisti, että se on tuo seuraava ovi (kas kummaa, oliko siinäkin asunto, luultiin sitä autioksi/liitokseksi viereiseen huoneistoon), mutta pidemmän päälle alkoi heilläkin hermo pettää. Joka visiitistä alettiin minulle valittaa, että enkö voisi opastaa ihmisiä oikeaan osoitteeseen, että eikö jatkuva turha häiriköinti voisi jo loppua. Minkäs minä sille voin, jos eivät kuuntele ohjeita, jotka olen puhelimessa/nähdessä antanut, eivätkä osaa ovia laskea asunnon numeron mukaan?

No, kuitenkin, tämä tekemäni paperikyltti kesti ovessa sen muutaman päivän, kunnes (ilmeisesti oven ohi kulkemisten tai diktaattorimme tahallisen ilkivallan seurauksena) erään kerran kotiin tullessani löysin paperisen nimikylttini riekaleina, ovesta riippuvana raatelusilppuna. Eipä siinä auttanut muu, kuin ottaa kyltti pois. Kokeilin samaa myöhemmin toistamiseen, mutta silloinkin näin jo parin päivän päästä rikkoutumisen jälkiä ja tämäkin versio jouduttiin poistamaan, jättäen oveni jälleen nimettömäksi. Myös eräs aiempi naapuri oli käyttänyt paperista nimikylttiä jonkin aikaa, mutta sekin oli rikkoutunut, vaikkakin kesti hieman kauemmin kuin omani.

Pari vuotta jaksoin odotella, kunnes tässä taannoin päätin yrittää jälleen laittaa itse nimikyltin oveeni. En jaksanut enää kuunnella valituksia, tai päivystää ovisilmässä odottaen ja vahtien mahdollisia tulevia vieraita. Ovi nimittäin piti avata samalla sekunnilla, kun huomasi rappukäytävässä liikettä, ettei omalle ovelleni tarkoitettu vierailija vahingossakaan ehtisi naapurin vaivoiksi. Ja auta armias, jos myöhästyin sen sekunnin ja käsi ehtikin kilauttaa naapurin kelloa. Siitä saikin sitten kuulla ainakin seuraavan viikon eri muodoissa (niin suullisesti kuin kirjallisestikin, joskus rapussa/pihalla törmättäessä, joskus tultiin suoraan oven taa hakkaamaan ja vinkumaan jopa keskellä yötä, ellei sitten tiputeltu viestejä postin joukkoon). Tällä kertaa kuitenkin olin päättänyt vähentää rikkoutumisen vaaraa ja tein nimikyltin pahvista. Jälleen laitoin siistillä tekstauskäsialalla kylttiin tiedot asunnon numerosta ja sen alle asukkaan sukunimestä. Pahvikyltti oli myös kooltaan pienennetty paperiseen verrattuna, vaikkakin edelleen virallista metallikylttiä isompi. Puolen viikon kuluttua nimikyltin asennuksesta löysin töistä palatessani postiluukustani pudotetun lapun: "Nimikyltti ei ole tarpeeksi siisti. Tee parempi. Taloyhtiö".

Nootin käsiala kuului selvästi diktaattorillemme, eikä varmastikaan taloyhtiössä ollut pidetty kokousta nimikylttini materiaalista/käsialastani. Dik. oli selvästi itse päättänyt, ettei kyltti ole tarpeeksi hieno hänen makuunsa. No, ellei kelpaa niin otetaan sitten pois, ja näin tein. Revin pahvikyltin irti ja toin sisälle. Olkoon sitten nimetön ovi, mutta turha valittaa, kun ei seuraavan kerran osata oikealle ovelle. Vai pitäisikö tämän asukkaan nostaa panoksia ja maalata ovi täyteen kukkia ja sateenkaaria, että miellyttäisi silmää? Kenties pari vaaleanpunaista yksisarvista joukkoon hattarat kavioissaan piristämässä ilmettä lisää? Tai voisihan sitä kokeilla toistakin ääripäätä ja ilmastointiteipillä muodostaa tarvittavat tiedot suoraan oveen. Kukapa sitä nyt kylttiä tarvitsisikaan.

Asun siis kerrostalossa. Pienkerrostalossa, jos tarkkoja ollaan. 2 kerrosta, 6 asuntoa, ullakkotilat ja kellarisauna. Osa asukkaista on vuokralaisia (kuten allekirjoittanut) ja osa omistaa omansa.

Vuokralaisia ei päästetä taloyhtiön kokouksiin, eikä heille niistä koskaan myös mitään kerrota. Kuitenkin vuokranantajat (eli omistajat) pääsevät omistaja-asukkaiden kanssa neuvonpitoihin, mikäli paikalle jaksavat ja vaivautuvat saapua. Nykyisistä asukkaista 2 on omistajia, toinen ei kokouksiin vaivaudu (joskus saattaa lähettää edustajan paikalle kuulemaan mitä on päätetty). Vuokranantajaomistajista ei tiedettävästi kukaan paikalle yleensä ilmesty. Siispä jäljelle jäävä asukasomistaja onkin vallannut diktaattoriaseman taloyhtiössä, päättäen itsevaltaisesti mielialojensa mukaan kaikesta mahdollisesta muiden asukkaiden kiusaksi ja harmiksi, jättelee lappuja oviin, porraskäytävään ja jopa tiputtelee niitä asukkaiden postiluukuista. Viestit ovat mitä mielivaltaisempia ja (joskus) täysin naurettavia.

Vuokralaiset ja toinen omistaja-asukas ei ko. henkilöstä paljoakaan pidä, lähinnä tekojensa ja asenteensa muita kohtaan vuoksi. Monesti kuulee rapussa ja pihalla asiasta purnattavan, mutta kukaan ei asialle mitään tee. Ne, jotka ovat yrittäneet, on häädetty ja uudet asukkaat hommattu tilalle. Me loput yritämme parhaamme mukaan kestää. Vaikka luulisi, että meillä olisi ylivoima enemmistön muodossa, emme kuitenkaan asiaan kykene vaikuttamaan. Apuvoimiakin on ulkopuolisista yritetty värvätä, tuloksetta. Vastustus kuihtuu yleensä nopeaan, pakotettuna ja alistettuna.